tekstiä lisään kokemuksen myötä, eli päivittelen silloin tällöin ... :) ihan ensimmäiseksi, tätä ei voi koskaan korostaa liikaa, eli muista, koiraan sitoudutaan moneksi vuodeksi, eikä osteta hetken huumassa, vaikka monessa lakipykälässä koira samaistetaan tavaraan, on se silti elävä olento ... siis älä osta koiraa kuin autoa tai sohvaa ..." vaihdan jos en tykkää " ... Oletko harkinnut todella tarkkaan, usein nimittäin ostetaan pentu ensin ajattelematta miksi tai mihin tarkoitukseen koira hankitaan. Syyt voivat olla monet; lapset ovat halunneet " aina" koiraa tai itse haluaa koiran seuraksi, vahtikoiraksi, metsästys- tai käyttökokeisiin. Hyvä syy hankkia koira ; koira on tukena ja turvana, koira ei koskaan aseta omistajalleen vaatimuksia, koira on erinomainen ulkoiluttaja ja seuralainen. Monet saavat myös uusia ystäviä koiran myötä, vieraat ihmiset tulevat helpommin juttusille kun liikut koiran kanssa.

Klikkaa kuvaa, saat enemmän tietoa...

Moni on löytänyt myös elämänkumppanin joko koirapiiristä tai jostain joka on tullut "vain" juttelemaan. Monelle vanhukselle koira on ystävä joka kuuntelee ilot ja surut sekä antavat "pakkoliikuntaa", kun muuten ei tulisi lähdettyä ulos, tämähän koskee tietysti myös muitakin kuin pelkästään ikäihmisiä ....

Vaikka monet rodut haukkuukin outoja ääniä, ovikelloa tai koputusta oveen, kunnon lukot ja hälytysjärjestelmät ovat paljon parempia ja luotettavimpia tähän tarkoitukseen. Toki koiran haukunta antaa tietyn varoituksen. Pentujen kasvatus on vastuullista ja vaativaa työtä, jota ei tule koskaan ottaa liian kevytmielisesti. Jos kasvatus menee "pieleen", on perheessänne todellinen ongelma, ja näitä "ongelma" koiria löytyy sitten lehtien palstoilla uudelleen myytävänä ja jopa eläinlääkärillä viimeisellä matkallaan... :( Älä koskaan osta koiraa vain siksi, että joku tarjoaa sinulle yhtä pentua halvalla tai *nokuseoliniinsöpö". On hyvä miettiä myös etukäteen kuinka paljon koira perheessä kuluttaa rahaa. Lemmikit eivät koskaan ole halpoja, vaan ne vaativat rahallisia, fyysisiä, ajallisia ja ympäristöllisiä resursseja.

Punnitse tarkkaan että oletko sinä ja koko perheesi valmis sitoutumaan n. 10 - 15 vuodeksi,  tarjoamaan koiralle terveydenhoitoa, ruokaa, pesuja, koulutusta ja huomiota? Haluavatko varmasti kaikki perheen jäsenet koiran? Vieraatkin voivat vähentyä koiran myötä, samoin kyläpaikat ... Onko sinulla todella aikaa ja jaksatko työpäivän jälkeen lähteä ulos koirasi kanssa ... ja aamulla ani varhain, kun muut kääntävät sängyissään kylkeä ... ? Haluatko harrastaa koiran kanssa, onko sinulla kärsivällisyyttä ja aikaa tähän, koira ei opi päivässä eikä edes aina viikossa ... 

Miten selviät  mahdollisista elämänmuutoksista ja koiran hoidosta samanaikaisesti?  Oletko valmis noukkimaan karvoja esim. voileivästäsi, margariinipakkauksesta tai vaikkapa jääkaapista ja paikoista mihin et olisi edes kuvitellut karvojen pääsevän ... :) Oletko valmis kohtaamaan näkymää, kun tulet töistä... parhaimmat kengät pureskeltuna, pari kukkaruukkua multineen lattialla ja ehkäpä vielä hauvasi on tarkistanut kuinka paljon vessapaperirullasta tulee paperia ...  Eli sopiiko luonteesi koiran omistukseen; Jos olet siivoushullu saat aivan varmasti "harmaitahiuksia", mutta jos olet mukautuvainen, kärsivällinen ja näiden lisäksi tarvitaan ripaus "sairasta" huumorintajua, sillä koskaan ei tiedä mitä nämä haukut keksivät .... Jos olet arka niin mitäpä teet jos koirasi murisee sinulle tai näyttää hampaitaan ... uskallatko silloin näyttää olevasi POMO ?

Vastaapa rehellisesti ... vain sinä tiedät todellisen luonteesi, meillä muilla on vain aavistus. Mieti myös onko ympäristösi sopiva koiralle. Onko lähistöllä aluetta, jossa koira voi juosta vapaana? Haittaako koiran haukkuminen? Joutuuko koirasi olemaan päivittäin yksin pitkiä aikoja? Matkustatko tai liikut paljon ? Pystytkö järjestämään koiralle tarvittavan hoidon ja luotettavan hoitajan ? Tee lista mitä ominaisuuksia haluat/toivot ja mitä et koirallasi olevan.

Kun olet valinnut rodun / rodut ja olet valmis ottamaan yhteyttä kasvattajiin, mieti tarkkaan mihin asti olet valmis ajamaan pentua katsomaan/hakemaan, eli jos matka tuntuu hiukankin liian pitkältä, älä soita turhaan. Toki tänä päivänä on olemassa netti, jonka välityksellä näet pentujen kuvia, muttei se korvaa silti elävänä näkemistä ja pentujahan lähetellään nykyään ympäri maailmaa, toiset kasvattajat tuovat pennun itse tarvittaessa sopimuksen mukaan. Äläkä usko kaikkiin puheisiin muista kasvattajista, niin valitettavaa kuin se onkin, keskuudessamme vallitsee kateus, vaan ota itse selvää miltä tuntuu kasvattaja ja tee omat johtopäätökset ...

Useimmat kasvattajat ovat aivan tavallisia työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä ja koirien kasvatus on heille rakas harrastus, joten mieti tarkkaan millä asialla haluat kasvattajaa vaivata. Äläkä myöskään turhaan "tenttaa" kasvattajaa jos et todella ole kiinnostunut juuri hänen pentueestaan tai edes koko rodusta, tällaiset puhelut ovat todella turhauttavia ... Kohteliasta olisi myös ilmoittaa kasvattajalle, jos olet antanut ymmärtää että olisit kiinnostunut hänen pentueestaan, että päädyitkin toiseen pentueeseen, syitä ei tarvitse selitellä ... muutama on tehnyt näin ja se tuntui hyvältä, koska silloin ei tarvinnut "roikottaa" näitä melkein varauksen tehneitä ... Tietysti puhelun aluksi on kohteliasta esitellä itsensä ja kertoa mihin tarkoitukseen on koiraa hankkimassa ja tiedustella onko kyseisellä kasvattajalla sinulle juuri oikeaa pentua. 
Rehellinen ja rotuun todella perehtynyt kasvattaja vastaa mielellään asiallisesti esitettyihin rotuun, terveyteen kuin pennun vanhempiin liittyviin kysymyksiin. 

ÄLÄ VARAA pentua ellet ole vakavissasi, älä edes alustavasti, sillä varattu pentu joka jonkin ajan kuluttua perutaan olisikin ehkä löytänyt sopivan kodin sinun jälkeesi tulleella yhteydenotolla. Muista jättää aina yhteystietosi kasvattajalle, puhelinnumero, maili osoite yms., jotta kasvattaja saa tarvittaessa yhteyden sinuun.

Varatessasi pentua varaudu suorittamaan ns. varausmaksu joka on pieni osa pennun ostohinnasta. Varausmaksulla kasvattaja varmistaa että olet tosissasi, jos et ota pentua, jää varausmaksu kasvattajalle. Älä maksa tässä vaiheessa koko pentua, siitä sovitte kasvattajan kanssa erikseen, tapoja on monia.

Jos ja kun sovit vierailusta kasvattajan luona pidä aina kiinni sopimuksestasi ja sovitusta aikataulusta. Jos kuitenkin tulee jokin este, ilmoita siitä kasvattajalle heti pikimmiten sillä pentueen aikaan vieraita riittää jokaiselle päivälle ja kasvattaja voi sopia tuosta vapautuneesta ajasta vaikka toisten halukkaan pennun hankkijan kanssa.  Kun olet päässyt vierailulle on sinulla aikaa saada kaikki tieto kasvattajaltasi minkä haluat, näet samalla emon ja mahdollisesti myös isän,  ja käynti antaa varmaan vähän enemminkin tietoa ja varmuuden oikeasta valinnasta rodun suhteen !! Hyvä olisi kirjoittaa mieltä askarruttavat kysymykset paperille, pennut nähtyäsi et nimittäin muista niitä enää ...

Muista että terveen pennun tulee olla iloinen, utelias, aktiivinen sekä leikkisä. Mikäli mahdollista seuraa myös pennun ruokailukäyttäytymistä, koska reippaat ja arkailemattomat pennut säntäävät ruokakupille heti. Mikäli olet hankkimassa ensimmäistä koiraasi, valitse itsellesi pentueesta se,  joka ei ole liioin herkkä, mutta ei liian rajukaan. On todella vaivan arvoista, olla erittäin tarkka ostaessasi koiraasi, sillä vietätte todennäköisesti yhdessä seuraavat 10 - 15 vuotta :)

Sekarotuiset koirat ovat aina olleet suosiossa, pääasiassa halvemman hinnan vuoksi. Hintaan vaikuttaa että astutusmaksut, rekisteröinti maksut jää pois. Usein on myös emän ja pentujen madotus tekemättä. Kannattaa huomioida myös ettei niitä aina ole luovutustarkastettu tai vanhempia rokotettu asianmukaisesti. Isästä ei ole aina tietoa, eikä varsinkaan suvusta ja sen sairauksista. Mitään takuita ei siis näin ollen saa esim. ulkonäöstä, terveydestä eikä luonteesta. Usein kuullaan sanottavan " haluan kuitenkin vain seura / kotikoiran", tästä pienestä koirasta voikin yllättäen kasvaa suuri koira (omakohtaisia kokemuksia) ja jonkin ajan päästä voi olla että sinä itse tai joku perheenjäsenistä innostuu harrastamaan koiran kanssa ja silloin sekarotuisella on rajoituksensa. En millään lailla morkkaa tai mollaa x-rotuisia, itselläni on ollut muutama, ja kaikenlaiset yllätykset olen kokenut.

Rotukoirasta tiedät isän ja suvun, ja vastuullinen kasvattaja on huomioinut rodussa esiintyvät sairaudet. Useimmiten pentue on myös Rotujärjestön jalostustoimikunnan hyväksymästä yhdistelmästä, eli jalostustoimikunta on tarkastanut ettei vanhemmat ole suvullisesti liian lähekkäin, jo periytyvien sairauksien suhteen, tai että uros ei ole liian monen pentueen isänä. Emät on hoidettu asianmukaisesti koko tiineyden ajan, ja pennut madotettu ja eläinlääkärin tarkastamat. Toki poikkeuksia löytyy rotukoirien kasvattajissakin, mutta tässä korostankin rotujärjestöjen tarpeellisuutta. Rotujärjestöjen kautta tai heidän listoillaan olevat kasvattajat noudattavat yleensä ohjeita, sääntöjä ja määräyksiä.

Kun olet päätynyt tiettyyn rotuun, kannattaa ottaa selvää niin paljon kun voit rodusta, koskien mihin sitä on käytetty, alkuperäiskäyttöä ja mihin sitä käytetään tänään. Monia rotuja kutsutaan seurakoiriksi, mutta ne ovat aikaisemmin olleet mm. paimen- tai erilaisina metsästyskoirina.
Metsästyskoirarodut ovat jalostettu eri metsästyslajeihin. Niistä löytyy monia erilaisia: ajavia, haukkuvia, asettavia, seisovia ja noutavia koiria. 
Monet kuuluvat paimentaviin koiriin ja niillä se on taustassa luonnostaan kun taas muilla, usein pienikokoisilla roduilla, on kauneus niiden suurin anti ja siksi niitä käytetään seurakoirina.

Rotukoira on varminta ostaa rotujärjestön suosittelemalta kasvattajalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pentu pitää ostaa vain kasvattajalta, jolla on kennelnimi. Kennelnimen saaminen on suhteellisen helppoa eikä näin takaa että kasvattajalla olisi kaikki tarvittava tieto, taito ja asiantuntemus. On kasvattajia joilla on tarvittava tieto ja osaaminen, käyneet kasvattajakurssinkin, mutta jostain syystä eivät ole anoneet kennelnimeä. Esim. australianterrierikerhon pennunvälityksen sivuilla olevat yhdistelmät ovat aina jalostustoimikunnan hyväksymät, eli vanhemmilta on tutkittu sekä silmät että polvet, ja tutkimukset ovat voimassa olevat, ja yhdistelmä suvullisesti yhteensopivat. Kiinnitä enemmän huomiota pentuun ja sen sukuun että kasvattajan antamaan tietoon kyseistä rodusta ja pentujen hoitoon. Älä kuitenkaan tuijota pelkästään titteliriviin, tittelit eivät valitettavasti periydy ...
Llisätietoa saat esim. kirjastoista tai katsoa Suomen Kennelliito ry:n kotisivuilta tai rotujärjestöiltä. He pitävät yllä ajankohtaista tietoa useista roduista jotka voivat tulla kysymykseen. Rotujärjestöiltä saat luotettavaa tietoa rotujen ominaisuuksia, ulkomuodoista, perinnöllisistä sairauksista ja luonteista. He voivat antaa neuvoja ja ohjeita harjoittelusta, kokeista, kilpailuista ja siitoksesta.

S i j o i t u s k o i r a k o

Vaihtoehtona omalle omistuskoiralle on hankkia sijoituskoira. Tällöin maksat koirasta puolet tai et välttämättä mitään. Tämä on myös hyvä ponnahduslauta aloittelevalle harrastajalle, koska sijoitukseen annetaan yleensä pentueen paras pentu, näin on alkanut myös minun "kasvattaja urani" ... :)  Joskus kasvattaja ottaa ns. vakuusmaksun sijoituskoiraa luovutettaessa, jonka kuitenkin vastaanottaja saa takaisin mikäli luovuttaja käyttää koiraa jalostukseen. ( koiran luovuttaja = kasvattaja , vastaanottaja = koiran tuleva haltija ) Vastineeksi pennusta kasvattaja haluaa yleensä kuitenkin yhden pentueen, ensimmäisen tai toisen, riippuu ihan miten on sovittu eli joskus voi sopimuksessa voi olla lisäys esim. " Pennuttamis ajankohdasta neuvotellaan, vastaanottajan kanssa ja hänellä on mahdollisuus käyttää narttua ensiksi jalostukseen".  Tämä tarkoittaa, että mikäli kasvattaja astuttaa nartun, ottaa sen synnyttämään luokseen tai synnytys voi tapahtua myös vastaanottajan kotona, ja tällöin omistaa pentueen kaikki pennut. 

Mikäli kyseessä on uroskoira, se voi astua esim. 3 narttua ennen kuin siirtyy kokonaan vastaanottajan omistukseen. Usein kasvattaja myös pidättää itsellään näytteillepano-oikeuden ja näyttelyistä kasvattaja saa tunnustusta hyvästä kasvatustyöstä. Sijoituskoirasta tehdään erillinen sijoitussopimus sijoitusemännän/isännän ja koiran kasvattajan välillä. vaikka narttu ei saisikaan pentuja, koiran omistusoikeus siirtyy vastaanottajalle sen jälkeen, kun narttu on täyttänyt 3 tai 4 vuotta sen mukaan mitä sopimuksessa on sovittu. Tähän kannattaa käyttää Suomen Kennelliitosta saatavaa sopimuspohjaa, jossa on huomioitu kaikki huomioon otettavat asiat, mutta jätetty myös mahdollisuus yksilöllisten ehtojen laatimiseen. 
Miksi kasvattaja sijoittaa koiran? 
Lähes poikkeuksetta sijoitettava pentu on lupaava yksilö, jota kasvattaja haluaa käyttää jalostukseen. Usein kasvattajalla on kuitenkin itsellään jo monta koiraa, eikä resurssit riitä enään useamman pitoon kotona. Kasvattaja tarvitsee kuitenkin aina lisää uutta jalostusmateriaalia  joten  tulevaisuuden lupauksille tarvitaan muu kasvupaikka ja tässä tilanteessa sijoitus on usealle kasvattajalle se paras ratkaisu. Sijoituskoira ei ole suinkaan  "ilmainen koira", vaan se on jopa vaativampi kuin tavallinen, kotikoiraksi hankittu kaveri. Vastaanottajan  tärkeimmät velvollisuudet sijoitussopimuksessa on ilmoittaa koiran luovuttajalle nartun juoksuaikojen alkamisesta sekä pitää koira sellaisessa kunnossa, että koiran luovuttajan on mahdollista viedä sitä näyttelyihin ja mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää sitä jalostukseen.
Lisää juttua sijoituskoirasta

K o k o

Koko on tärkeä päätös. 
Suuret koirat tekevät vaikutuksen ja pitävät kutsumattomat vieraat loitolla jo ulkonäöllään, vaikka luonne olisikin mitä herttaisin. Useimmat suuret koirat maksavat paljon sekä ostettaessa että ruokittaessa. Kun ne ovat täysikasvuisia, ne tarvitsevat tilaa ja liikuntaa eritavalla kuin pienikoira. Ne eivät sovi suurkaupunkialueelle, eivätkä erityisesti pieneen asuntoon tai taloon missä on minimaalinen puutarha. Suuret ja eloisat koirat työntävät helposti lapsetkin kumoon ja sinut talven liukkailla. 

Pienirotuiset ja kääpiökoirat tarvitsevat vähemmän liikuntaa, mutta muista että nekin tarvitsevat ulkoilutusta. Ne saavat suurimman osan liikuntatarpeestaan esimerkiksi puutarhassa, erityisesti jos voi pitää kahta pientä koiraa yhdessä. Varo kääpiökoiria yhdessä lapsien kanssa. Kääpiökoirat kestävät paljon, mutta eivät lattiaan pudottamista.  Jalat ovat ohuet ja hauraat joten lapset voivat vahingossa vahingoittaa niitä vakavasti.

E l i n i k ä 

Suurilla roduilla on taipumus ikääntyä nopeammin kuin pienillä roduilla, jotka normaalisti elävät kauemmin. Esimerkiksi tanskandogi on vanha 8-9 vuotiaana, kun jotkut terrierit elävät jopa 20 -vuotiaiksi! Eräillä kääpiöroduilla on lyhyempi elinikä kuin tavallisilla koirilla. Rotujärjestöiltä saat tietoa tästäkin asiasta.

K o i r a n k a k k a 

Ongelmia koiran ulosteen kanssa ei voi jättää huomioimatta; se aiheuttaa yleisesti suurta mieliharmia, varsinkin keväisin lumien sulettua, kuten varmaan olet lehtien palstoilta huomannut. Suuret koirat syövät suuria määriä muonaa, joka vuorostaan aiheuttaa suuret määrät ulostetta.  Puutarhassasi voit poimia sen pois, kompostoida, kaivaa maahan, tai jolla muulla tavalla hävittää jätökset. Kun koiraa ulkoilutetaan julkisella paikalla sinun täytyy kerätä ulosteet muovipussiin ja viedä roska-astiaan, valitettavasti näitä roskiksia saa joissain paikoissa todella hakea ja etsiä. 

K a r v a n l a a t u

Toinen asia joka kannattaa pitää mielessä rotua valittaessa on koiran turkki. Koiran turkkia pitää hoitaa, että koira voisi hyvin. Karvapeitteen valinnalla voi olla suuri merkitys. Pitkäkarvaiset tuovat paljon roskia sisälle, menevät helposti takkuun, peseminen ja kuivaaminen hankalampaa. Eli jos et ole kovin innokas melkein päivittäiseen turkin hoitoon, mieti kahdesti ennen pitkäkarvaisen valintaa. Toki pitkäkarvaisissakin on eroja. Aivan lyhytkarvaisten karvat ovat kuin pienet piikit, ja niitä on todella vaikea poistaa matoista ja huonekaluista, mutta vastaavasti niiden turkin hoito on helpompaa. Lyhyt- ja pitkäkarvaiset koirat päästävät karvansa pari kertaa vuodessa, joka tietää enemmän siivousta. Leikattavat - trimmattavat rodut ei päästä lähes yhtään karvaa, mutta ne pitäisi leikata - trimmata 4 - 6 kertaa vuodessa. Itse olen ihaillut afgaaneja ja jossain vaiheessa colliekin tuntui kivalta, mutta en ole niin innokas turkinhoitaja että olisin valinnut näitä rotuja.

U r o s  v a i  n a r t t u 

Yleinen käsitys on että narttupentu on helpompi kasvattaa, pysyy paremmin kotona, eikä tule aggressiiviseksi muille koirille, eikä ole "vartioiva" kuten uroskoira. Mutta tämä ei pidä aivan paikkaansa, sillä koiran luonteellakin on paljon merkitystä. Tiedän monta narttua jotka omaavat vartioivan luonteen ja taas vastaavasti uroksia jotka pysyy kotona.

Narttukoiran huonoin puoli on sen juoksuaika, pari - kolme  kertaa vuodessa. Normaalisti narttu on halukas paritteluun 9 - 15 vuorokautta juoksuajan alusta. Juoksuajan kesto on yleensä 15 - 25 vuorokautta. Tänä aikana narttua kannatta pitää erityisessä valvonnassa. Tiineys kestää yleensä 63 vuorokautta. Juoksuajan jälkeen voi astuttamaton narttu tulla ns. valeraskaaksi, se luulee odottavansa pentuja. Silloin se on levoton, petaa, vinkuu ja kaivelee sekä ulkona että sisällä. Se yrittää yksinkertaisesti löytää hyvän pesäpaikan.  Se voi pitää leikkikaluja pentuina ja vartioi niitä niin että voi olla vaikea saada sitä ulos kävelylle ja se haluaa nopeasti kotiin "pesäänsä". Nartun kouluttaminen voi myös olla vaikeaa. Silloin on parempi antaa koiran olla ja odottaa kunnes se on taas normaali, se kestää noin 14 päivää.

Uroskoiran valitsijan kannattaa pitää mielessä tietyt asiat. Uros voi haistaa juoksunartun monen kilometrin päästä kotoa. Se voi yrittää karata vartioimattomana hetkenä ja odottaa vuorokausia nartun talon ulkopuolella. Pidä mielessä että juoksunarttuja löytyy ympäri vuoden ! Tämä tarkoittaa että sinun pitäisi pitää silmällä urosta koko ajan. Monia uroksia pidetään mahdottomina kouluttaa kun ne haistavat juoksunartun. Se on kokonaan väärin - laumanjohtaja päättää, myös parittelusta. Vaikka uroksella ei ole varsinaista kiimaa, on sillä "juoksuaika"  aina :) Urokset myös merkkailevat paikkoja virtsallaan, joten myös sisältä löytyy hereimmin pissalammikoita kuin narttukodissa. Ja jalannostot tehdään mieluummin sohvaa, tuolinojaa tai kirjahyllyä vasten, mutta ovenpieletkin käy ... ;)

M i t e n   l ö y d ä n   s e n   " o i k e a n  "   p e n n u n  ...

Kennelliiton sivuilta löydät monen rotujärjestön yhteystiedot. Hanki niin paljon infoa kuin vaan on mahdollista rodusta ja mahdollisista perinnöllisistä sairauksista joita voi  esiintyä. Ota yhteys rotujärjestöön saadaksesi lisätietoja ongelmista, joita voi esiintyä rodussa. 

Yritä saada lista kasvattajista, jotka kasvattavat koiria rotujärjestön suosituksella. Tänä päivänä netistä löytyy rotujärjestöjen sivuilta paljon tietoa, sekä kasvattajista että rodusta.

Osta koiralehtiä. Sieltä saat lisätietoa näyttelyistä ja kasvattajista. Keskustele koiratietoisen eläinlääkärin kanssa ja kuuntele tämän neuvoja. Käy näyttelyissä ja keskustele kasvattajien kanssa, joilla on koiria mistä sinä pidät. Katso ja opi niin paljon kun vaan voit niiltä henkilöiltä jotka ovat tosimielessä mukana kasvattamassa rotua.