AUSTRALIANTERRIERI on terve rotu, mutta ausseissa esiintyy myös joitakin perinnöllisiä vikoja ja sairauksia, kuten kaikilla roduilla, suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Eli näitä ei voi tunnistaa ulkonäön perusteella. Usein sairaudet ilmenevät vasta koiran ohitettua pentu- ja nuoruusiän. Vastuuntuntoiset kasvattajat käyttävät jalostukseen vain koiria, joiden silmät ja polvet on tutkittu. Yleisimpiä perinnöllisiä sairauksia ausseilla ovat: calve legg-perthes, joka vaatii leikkauksen, patellaluksaatio ja silmäsairauksista HC (harmaakaihi). Joitakin tapauksia mm. diabetesta ja epilepsiaa on myös tavattu. Jos aussillasi todetaan jokin sairaus, ilmoita siitä kasvattajalle sekä jalostustoimikunnalle , näin toimimalla autat koko rakasta rotuamme ...

KUN PENTU ON TULLUT TALOON, se on viipymättä madotettava ja 12 vk vanhana rokotettava.
» KOIRAN ROKOTUSSUOSITUS

Pentu saa lähes aina suolinkaisia emostaan jo sikiövaiheessa, joten se on madotettava aluksi monta kertaa lyhyin väliajoin. Aikuinen koira madotetaan vähintään kaksi kertaa vuodessa. Pennulle annetaan rokotukset eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Rokotukset on uusittava säännöllisesti koiran koko elämän ajan. Rokottamisen laiminlyönti voi johtaa kuolemaan. Täitä tai muita ulkoloisia on luultavammin, jos koira vähän väliä rapsuttelee tai on jatkuvasti karvanlähtöä. Täit ovat yllättävän yleisiä ja ne tarttuvat helposti. Loiset häädetään apteekista saatavalla shampoolla tai eläinlääkärin antamalla loispiikillä. Jos käyt koirapuistoissa tai muissa paikoissa, ilmoita tartunnoista, se ei ole häpeä, vaan tällä lailla ehkäiset uusinnan. Korvatulehdus tai korvapunkkeja on todennäköisesti, jos koira ravistelee tai raapii korviaan tai pitää päätään vinossa. Käänny eläinlääkärin puoleen. Silmätulehduksesta tai muista silmävaivoista kertovat punoittavat ja vuotavat silmät ja silmien hankaaminen. Anaalirauhaset ärtyneenä koira vetää takapuoltaan maahan. Ientulehduksesta kertoo pahanhajuinen hengitys.

Narttukoiran ei tarvitse välttämättä saada pentuja. Jos juoksuajat kiusaavat, nartun voi steriloida. Nartuilla usein esiintyvä valeraskaus on hormonihäiriö, joka ei lopu pentujen teettämisellä. Samoin vanha uskomus että kohtutulehduksen välttää teettämällä nartulla pentuja, ei pidä paikkaansa.

Jos vaivat eivät ota parantuakseen, turvaudu eläinlääkärin apuun. Sairastunut tai loukkaantunut koira pitää toimittaa aina eläinlääkärin hoitoon.

Älä anna omin päin ihmisille tarkoitetuttuja lääkkeitä, saattavat olla koiralle hengenvaarallisia. Ja niin pahalta kuin se tuntuukin, anna vanhan koiran kuolla kunniallisesti, äläkä aiheuta kärsimystä pitkittämällä sen elämää itsekkäistä syistä.

LYHYESTI SAIRAUKSISTA & VIOISTA

P O L V I L U K S A A T I O
Polvilumpion krooninen sijoiltaanmeno, jaetaan kliinisellä tutkimuksella neljään asteeseen;
aste 0 (polvinivel normaali) -> aste 4 (polvinivel pysyvästi  sijoiltaan)
aste 1 = Polvinivel lähes normaali.
aste 2 = Lumpio menee sijoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja on asetettava takaisin paikoilleen.
aste 3 = Polvilumpio tavallisimmin pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen.
aste 4 = Polvilumpio pysyvästi sijoiltaan, eikä pysy asetettunakaan paikoillaan
asteet 3-4 vaativat yleensä leikkaushoitoa jalostukseen suositellaan käytettäväksi vain terveitä koiria, jos toisella vanhemmista on status 1 on toisen oltava terve.
Eli Jalostukseen vain asteet 0 & 1 asteiset.

P A T E L L A   L U K S A A T I O  (PL)
Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on noin rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny, joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi kuitenkin olla kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, silloin niveltä taivutettaessa siihen kohdistuu sivuttaisvoimaa, joka voi aiheuttaa lumpion sijoiltaanmenon. Normaalisti patella liikkuu reisiluun telaurassa ja nivelen koukistuessa se painautuu telauraa vasten. Normaaliasennossa (takaa katsottuna) reisi- ja sääriluu ovat suorassa linjassa ja polvilumpio kulkee telaurassa edestakaisin nivelsiteiden pitäessä sitä oikealla paikallaan, silloin siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. PL aiheutuu useimmiten matalasta telaurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aiheuttaa sen sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli mediaalisesti eli sisäänpäin. Isoilla roduilla sitä vastoin tapahtuu lateraalisia luiskahduksia, eli patella kierähtää ulospäin, tämä liittyy usein pihtipolvisuuteen. Liika rasitus voi myös aiheuttaa nivelsiteiden venymistä tai repeytymistä, jonka seurauksena polvilumpio luksoituu. Tutkimusten mukaan sekä liian suora, että liian kulmautunut takaraajan asento edistävät polvinivelvikojen syntyä (normaalikulma n. 130-135 astetta). PL on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla (alle 10kg) ja tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski PL:oon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5x yleisemmin nartuilla kuin uroksilla. Eräissä tutkimuksissa on havaittu polvilumpion sijoiltaanmenon olevan ressessiivisesti periytyvä ominaisuus, mutta todennäköisesti vian esiintymiseen vaikuttaa useampia kuin vain yksi resessiivinen geenipari (on siis polygeeninen).

C A L V E - L E G G - P E R T H E S
On reisiluun pään kuolio, joka aiheutuu reisiluun kaulan alueen verenkiertohäiriöstä.  Se on eräs lonkkanivelsairauden muoto, jota esiintyy pienikokoisilla roduilla.  Oireina ovat takaraajojen ontuminen ja korostunut ja usein aristava lonkkanivel.  Sairaus alkaa yleensä aikaisin, noin 6-7 kuukauden iässä. Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat.  Kivut ovat yleensä niin voimakkaat, että koira on leikattava melko pian.  Korjausleikkauksista on saatu hyviä tuloksia.
Ei jalostukseen

P R A  eli  Progressive  Retina  Atrophy
Etenevä verkkokalvon surkastuma. PRA :ta esiintyy useilla koirarodulla ja siitä on erilaisia muunnoksia.  Yksi muoto on verkkokalvon kehityshäiriö, jossa näkösolujen kehittyminen lakkaa heti syntymän jälkeen.  Näön heikkeneminen alkaa näkyä hyvin varhain, muutamankin kuukauden iässä.  Tämän arvellaan johtuvan aineenvaihduntahäiriöstä, jonka vuoksi verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu.  Toisen PRA -tyyppiryhmän muodostavat tapaukset, joissa näkösolut kehittyvät aluksi normaalisti, mutta alkavat myöhemmin tuhoutua. Näillä PRA -koirilla muutoksen ilmenevät myöhemmin, useimmiten muutaman vuoden iässä ja sen jälkeen. PRA aiheuttaa usein myös mykiön samentumia ja koiralle voi kehittyä samalla myös harmaakaihia.
- Johtaa vanhemmiten sokeuteen
- Yksi eniten tutkituista silmäsairauksista
- Tuhoaa ensin näkösolut ja sitten koko verkkokalvon
- kahta eri muotoa: sentraali (CPRA), jossa verkkokalvo surkastuminen alkaa keskeltä ja joka ei välttämättä johda täyteen sokeuteen, ja perifeerinen eli varsinainen PRA, jossa verkkokalvon surkastuminen lähtee reunoilta ja joka lopulta johtaa täydelliseen sokeuteen
- Periytyy resessiivisesti (pennun molemmat vanhemmat sairaita TAI kantajia)
- Sairaan koiran kaikki jälkeläiset kantavat tautia vaikka eivät sairasta
- Oireiden alkamisikä ja taudin etenemisnopeus vaihtelevat suuresti. Koira saattaa sokeutua jo 1-2 vuoden ikäisenä, mutta yleensä koiran näkö alkaa havaittavasti heiketä vasta 5-10 vuoden ikäisenä.
- Silmänpohjatutkimuksella tauti on havaittavissa aikaisemmin
- Ei mitään hoitokeinoa
Ei jalostukseen

H A R M A A K A I H I  ( H C ) 
Harmaakaihilla tarkoitetaan erilaisia näkökykyä haittaavia samentumia linssissä. Normaalisti täysin läpinäkyvään linssiin alkaa saostua valkuaisaineita ja linssi menettää kirkkautensa.
Eri roduilla muutokset voivat olla erilaisia, mutta käytännössä on kyse samasta sairaudesta. Toiset koirat säilyttävät eri asteisesti näkökykynsä, mutta myös sokeutuminen on mahdollista. Harmaakaihi ei ole automaattisesti perinnöllinen sairaus, vaan sen syntymiseen on erilaisia syitä. Synnynnäinen harmaakaihi on tavallisesti seurausta sikiökauden häiriöstä eli syynä voi olla kohdun ympäristöhäiriöt tiineyden aikana, sopimaton ravinto, nartun tiineysaikana kärsimä sairaus, elinvaurio tai myrkytys. Myös vanhoilla koirilla saattaa esiintyä iän myötä kaihimuutoksia. Tavallisimmin tämä ilmenee yli 7-vuotiailla koirilla. Mikäli koiralla ei ole aiemmin ollut kaihimuutoksia, niin kyse on yleensä vain vanhuusajan kaihista, ei perinnöllisestä sairaudesta. Kaihi voi syntyä myös jonkun tapaturman tai sairauden (esim. sokeritauti, eräät silmäsairaudet) seurauksena. Perinnöllistä harmaakaihia (juveniili harmaakaihi) esiintyy nuorilla, kasvavilla ja aikuisilla koirilla (1-6 -vuotiailla). Kun yksittäiset, pienet mykiönsamentumat havaitaan ensimmäisen kerran, ei välttämättä pystytä vielä arvioimaan onko kyse perinnöllisestä sairaudesta, vaan koira olisi tutkittava myöhemmin uudestaan. Joissain tapauksissa mykiömuutokset pysyvät lähes samanlaisena koko koiran eliniän, toisinaan linssi samentuu ajan kuluessa niin paljon, että koira sokeutuu. Suuri osa harmaakaihia sairastavista koirista säilyttää kuitenkin näkökykynsä jonkin asteisesti. Nykyään voidaan kirurgisesti poistaa sokeutuneen koiran samentunut linssi ja asentaa tilalle keinolinssi. Perinnöllistä harmaakaihia sairastavia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen, mutta koska sairaus puhkeaa monesti vasta aikuisella koiralla, saattaa sillä tällöin olla jo jälkeläisiä. Sairaan yksilön vanhempien tiedetään tällöin varmuudella olevan sairauden kantajia. Myös sairaan yksilön sisarusten jalostuskäyttöä tulisi harkita tarkkaan ja varsinkin välttää kahden mahdollisen kantajan yhdistelmää. Periaatteessahan sairaan koiran sisaruksella on tilastollisesti 25% mahdollisuus olla täysin tervekin. Periytyy resessiivisesti (pennun molemmat vanhemmat sairaita TAI kantajia)
Ei jalostukseen

R D  e l i  R e t i n a l  D y s p l a s i a  eli  verkkopoimuja
- Verkkokalvon kasvuhäiriö
- Muutokset näkyvissä jo pennulla (syntyvät sokeina tai sokeutuvat ennen kahden kuukauden ikää)
- Voi hävitä iän myötä
- Sokeus johtuu verkkokalvon täydellisestä tai osittaisesta irtoamisesta
- Periytyy resessiivisesti (pennun molemmat vanhemmat sairaita TAI kantajia)
- Tautia ei voida parantaa

P P M , p e r s i s t o i v a t  p u p i l l a m e m b r a a n i t  Normaalisti neonataaliaikaiset kalvot ja verisuonet, jotka peittävät pupillin surkastuvat ja häviävät ennen syntymää, mutta joskus osa niistä jää jäljelle. Persistoivat pupillamembraanit ovat silmän etukammiossa olevia sidekudos- ja verisuonijäänteitä. Nämä juosteet kulkevat pupillin yli iriksestä irikseen, iriksestä sarveiskalvon takapinnalle, iriksestä linssin etupinnalle tai muodostavat kalvoa etukammioon. PPM on pysyvä ja synnynnäinen tila, jolle ei ole olemassa hoitokeinoa. Useimmiten PPM ei yleensä aiheuta minkäänlaista ongelmaa koiralle, ainoastaan ne juosteet, jotka kulkevat linssin ja sarveiskalvon välillä voivat aiheuttaa sokeutta. PPM:t, jotka eivät ole surkastuneet yhden vuoden ikään mennessä katsotaan perinnölliseksi, mutta periytymistapa on tuntematon. Vaikea-asteista PPM vaivaa sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

K U I V A S I L M Ä I S Y Y S  Harvinainen, kyynelerityksen puuttuminen, hoitamattomana aiheuttaa verkkokalvolle haavaumia ja tulehduksia, Joissain tapauksissa myös kuivan silmän puoleinen sierain kuivuu ~ keinokyyneleet tai leikkaushoito.

C H E R R Y  E Y E eli kirsikkasilmä
Kirsikkasilmä kehittyy tavallisesti nuorelle koiralle, jonka silmät ovat voineet olla jonkin aikaa ärtyneet. Kolmannen silmäluomen (vilkkuluomen) sisäpinnan tulehtunut ja suurentunut kyynelrauhanen kasvaa niin suureksi, että se pullistuu esiin silmän sisänurkasta. Tämä voidaan korjata kirurgisesti, jolloin osa rauhasesta poistetaan. Kirsikkasilmän kirurginen hoitaminen voi harvoin johtaa ns. kuivaan silmään, jossa kyynelnesteen eritys häiriintyy. Kirsikkasilmä liittyy löysiin luomiin ja yleiseen kallon ja silmän rakenteeseen.

H Ä N T Ä M U T K A
Perinnöllinen ja autosomaali resessiivi periytyminen.
Sairaus liittyy luun muodostuksen häiriöihin. Koiralla (ei koske kaikkia rotuja), jolla on synnynnäinen häntämutka, voidaan todeta myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten alaleuan surkastumista, selkärangan nikamamuutoksia ja kasvuhäiriöistä niveldysplasiaa. Häntämuutoksiksi laskettiin ristiluunhäntänikaman väliset luutumat ja hännässä todettavat mutkat. Pennun syntyessä häntä on rakentunut nikamarungoista. Aivan kuten raajojen putkiluihin, alkaa kasvun aikana nikamarustojen päihin kehittyä luutumispisteitä, jotka hiljalleen kasvavat, kunnes nikaman pää luutuu kokonaan. Nikaman pääterusto vastaa putkiluiden kasvurustoa myös siinä, että sen avulla häntänikamat kasvavat pituutta. Leveä ja tasainen nikamapää vastaa seuraavaan (bamburunkorakenne), jolloin häntä pysyy suorana. Jos päätelevyä ei kehity, liittyy seuraava normaalimuotoinenkin nikama vialliseen kulmautuneena, eli syntyy nikamamutka. Jos monta kehittymätöntä nikamaa seuraa toisiaan, häntä lyhenee. Ristiluun ja hännän väliset luutumat voivat aiheuttaa väärän hännän asennon. Häntämutkat ja yleensä häntänikamien kehityshäiriöt voidaan luotettavasti selvittää vain röntgentutkimuksella. Varmin tulos saadaan kasvukauden päättyessä eli noin 8-12 kuukauden iässä, pienikokoisilla roduilla jo 6 kuukauden iässä. Ostaja saattaa usein kiirehtiä tutkimusta, mikä saattaakin olla aikaisemmin tehtävissä. Huomioon on otettava kuitenkin, että nikamapäiden "luutuminen" alkaa useilla koirilla vasta 4 kuukauden iässä, joten sitä ennen tehty tutkimus ei saata antaa oikeaa tulosta.
Ei jalostukseen

E P I L E P S I A eli kaatumatauti
Epilepsia on yksi yleisimmistä neurologisista sairauksista koirilla. Se ilmenee yleensä noin 1–4 vuoden iässä ja on luultavimmin periytyvä, mutta voi aiheutua myös ulkopuolisesta ärsykkeestä. Tarkalleen ottaen ei tiedetä kuinka epilepsia periytyy koirilla. Sairautta ei voida parantaa, mutta sitä voidaan pitää kurissa lääkkeillä. Epilepsian yhteydessä käytetään erilaisia termejä. Ulkopuolisesta ärsykkeestä aiheutunut epilepsia on hankittua, kun taas perinnöllinen epilepsia on idiopaattista. Reaktiivisella epilepsialla tarkoitetaan aivojen ulkopuolista syytä kohtauksille (esim. myrkky) ja sekundaarisella aivojen sisäistä syytä (esim. kasvain). Yksinkertaisessa kohtauksessa koira pysyy tajuissaan, mutta saa erilaisia pakkoliikkeiden tapaisia oireita tai aistiharhoja. Kompleksissa kohtauksessa koiran tajunnantaso voi vaihdella ja sillä on outoa käyttäytymistä, mahdollisia agressiivisia kohtauksia ja aistiharhoja. Kokonaisvaltaisessa kohtauksessa (grand mal) koira yleensä kaatuu, menettää tajuntansa ja saa eriasteisia, erittäin rajujakin kouristuksia.
Kohtauksia saavaa koiraa tai sen jälkeläisiä ei tule käyttää jalostukseen!

D I A B E T E S 
Meille ihmisillekin tuttu sokeritauti eli diabetes (diabetes mellitus) on varsin yleinen myös koirilla. Nuoret koirat sairastuvat sokeritautiin vain harvoin, mutta vanhemmilla tämä on melko tavallinen tauti (etenkin nartuilla). Sokeritautihan johtuu siitä, että haima tuottaa liian vähän insuliinia, jota koiran aineenvaihdunta tarvitsee säätelemään veren sokeripitoisuutta. Syynä sokeritaudin puhkeamiseen voi olla moniakin seikkoja, mutta syöttämällä sokeria koirallesi et aiheuta sokeritautia. Kun insuliinia ei erity tarpeeksi, koiran veren sokeripitoisuus nousee, koiran virtsaan pääsee sokeria ja näin se alkaa juomaan ja syömään entistä enemmän. Samalla virtsaamistarve kasvaa huomattavasti ja koira alkaa laihtua. Koiranomistajan tulisi huomata oireet mahdollisimman nopeasti, sillä taudin päästessä pahaksi se saattaa aiheuttaa hengenvaarallisen ketoasidoosin, jolloin koiran elimistön energiatasapaino on vakavasti häiriintynyt. Mikäli epäilet koirasi sairastavan diabetesta, vie se eläinlääkärin tutkittavaksi (tauti voidaan todeta veri- ja virtsanäytteitä analysoimalla). Jos havaitset koirassasi edellä mainittuja oireita, on mahdollista, että se sairastaa diabetesta, mutta on myös muita sairauksia, jotka aiheuttavat samanlaista oireilua (kuten narttujen kohtutulehdukset). Sokeritautia hoidetaan koko koiran eliniän kestävällä insuliinihoidolla, joka tarkoittaa insuliinin annostelua pistämällä se koiran niskanahan alle (tämä tehdään 1-2 kertaa päivässä lääkärin ohjeiden mukaan). Lisäksi sokeritautisen koiran ruokavaliota tulee tarkkailla: ei makeata eikä rasvaa (mutta pelkkä ruokavalion tarkkailu ei auta). Tämän lisäksi omistajalta vaaditaan muutakin: ruokailujen ja lääkityksen tulee olla säännöllisiä, kuten myös ulkoilun. Lisäksi omistajan tulee antaa insuliinipistokset (tähän eivät kaikki pysty!) ja pystyttävä mittaamaan verensokeri koiran virtsasta testiliuskoilla.Sokeritautia ei voida parantaa, joten voidaan vain pitää tauti kurissa tarvittavalla hoidolla. Ja kun koira saa asianmukaista hoitoa, se voi elää aivan normaalia koiranelämää. 
Melko suurelle osalla sokeritautia sairastavista koirista kehittyy sokeritaudin myötä myös kaihi, joka taas aiheuttaa nopeammin tai hitaammin sokeuden. Sokeritauti herkistää koiran myös tulehduksille (esim. virtsarakontulehdus).
Ei jalostukseen

C U S H I N G I N  T A U T I
Hyperadrenokortikoidismi eli Cushingin tauti; lisämunuaisen kuorikerros tuottaa liikaa hormonia nimeltä kortisoli. Kortisolin liikatuotantokäskyn voi aiheuttaa aivolisäkkeen tai lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain, myös pitkäaikainen glukokortikoidilääkitys (kortisoni) saattaa oirehtia samoin. Tautia tavataan lähinnä keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla (yli 6-v.) koirilla, pienehköillä roduilla. Tyypillisiä oireita ovat: kova juominen sekä virtsaaminen, lihasheikkous, alakuloisuus, lämmönsietokyvyn aleneminen, läähätys, lisääntynyt ruokahalu, lihavuus (päärynävatsa), runsas karvanlähtö, käytöshäiriöt, vastustuskyvyn heikkeneminen sekä lisääntynyt alttius tulehdussairauksille. Diagnoosi taudista tehdään oireiden ja verenkuvan perusteella. Taudin toteamiseksi voidaan tehdä myös erilaisia lisämunuaisen kuorikerroksen toimintakokeita ja vatsaontelo kannattaa röntgenkuvata, jotta voidaan sulkea pois kasvaimen mahdollisuus lisämunuaisessa. Mikäli sairaus johtuu lisämunuaisessa olevasta vauriosta, lisämunuainen voidaan poistaa kirurgisesti. Koska tauti yleisimmin johtuu aivolisäkkeen hyvälaatuisesta kasvaimesta, hoitona käytetään mitotaanilääkehoitoa (Lysodren). Lysodren tuhoaa lisämunuaisen kuorikerroksen soluja ja vähentää hormonin eritystä. Lääkitys on elinikäinen. Lysodren on sytostaatti eli solumyrkky, joten lääkettä on käsiteltävä erittäin varovasti kumihanskat käsissä. Lääkityksen sivuvaikutuksena saattaa ilmetä ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulointia ja voimattomuutta, tällöin tulee lääkeannos jakaa useampaan osaan vuorokaudessa. Noin 25% koirista lääkitys ei sovi. Ennuste tällä hoidolla on 3-5 vuotta lisäaikaa. Viime vuonna on tullut markkinoille myös toinen lääkitys tähän tautiin humaanilääketieteen puolelta. Kyseessä on spyykelääke, jonka vaikuttava aine on selegiliinihydrokloridi, jota käytetään myös eläinten käytöshäiriöiden hoitoon. Ihmisillä sitä on käytetty Parkinsonin taudin hoitoon. Lääke on fysiologisempi kuin Lysodren, ei siis "myrkky", vaan sillä käskytetään aivolisäkettä, joka itsessään käskyttää lisämunuaista hillitsemään hormonieritystä. Koska lääkitys on koirilla vielä uudehko, ei kokemuksia hoitoennusteesta pitkältä ajalta vielä ole. Cushingin testin tulkinnassa on erittäin tärkeää katsoa kokonaisuutta, sillä maksa - arvot yksistään saattavat kohota moninkertaisiksi ja johtaa vääriin tulkintoihin. Cushingintauti ei ole perinnöllinen. Lääkityksen aloituksen jälkeen kontrollinäyte otetaan n. 1½kk jälkeen ja sen jälkeen 3-6 kuukauden välein. Ensimmäisenä oireista häviää runsas juominen ja virtsaaminen. Karvan kasvu alkaa noin parin kuukauden sisällä. Hoidon tehotessa koira voi aivan normaalisti. 

M U N U A I S T E N   V A J A A T O I M I N T A
Munuaisten tärkein tehtävä on puhdistaa verta. Munuaisten vajaatoiminnassa tämä puhdistaminen ei tapahdu niin kuin pitäisi, ja elimistöön alkaa kerääntyä haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Tämän johdosta koiralle voi ajan myötä kehittyä krooninen myrkytystila, urean kerääntyessä elimistöön.

Vajaatoiminnan alkuoireita:
- lisääntynyt juominen
- runsas vaalea virtsa
- virtsanpidätysvaikeudet
- selän köyristely
- arka selän ja munuaisten alue

Myöhempiä oireita:
- ruokahaluttomuus
- oksentelu
- ummetus tai ripuli
- pahanhajuinen hengitys
- huonolaatuinen karva ja runsas karvanlähtö
- ihottumat

V O N   W I L L W B R A N D I N  TAUTI eli VERENVUOTOTAIPUMUS
Von Willebrand on perinnöllinen verenvuotosairaus. Sairautta esiintyy kolmea eri muotoa. Suomessa ei ole australianterriereillä diagnostisoitu veren hyytymistekijöihin vaikuttavan von Willebrantin taudin tapauksia, mutta esim. rodun kotimaassa Australiassa on.