H A R M A A K A I H I & P R A
HARMAAKAIHI eli CATARACTA
ELL Ulla Suutarisen ja ELL Jorma Jussilan
artikkeleista koottu
Silmän linssi eli mykiö on normaalisti läpinäkyvä ja
kristallinkirkas. Harmaakaihissa mykiön valkuaisaineet
saostuvat ja mykiö menettää läpinäkyvyytensä.
Harmaakaihilla eli cataractalla tarkoitetaan paikallista tai
hajaantunutta silmän mykiön tai mykiökapselin samentumaa ja täydellinen
samentuma aiheuttaa silmän sokeutumisen. Silmäterän aukosta näkyy
harmaa mykiö, josta nimi harmaakaihi.
Harmaakaihi voidaan luokitella mm. sen
ilmenemisajankohdan, anatomisen sijainnin, ulkonäön,
kehitysasteen, muodon, kovuuden ja syntymekanismin perusteella.
Em. muutokset voivat olla joko molemmissa tai vain toisessa silmässä.
Muissa paitsi vamman tai jonkun muun silmäsairauden
aiheuttamissa harmaakaihessa usein molemmat silmät sairastuu.
Synnynnäinen harmaakaihi
Synnynnäinen harmaakaihi alkaa sikiökaudella ja se havaitaan
koiralla yleensä 8 - 12 viikon iässä. Se voi olla perinnöllinen,
johtua emosta tai silmän muista kehityshäiriöistä.
Synnynnäinen harmaakaihi on harvoin perinnöllinen, mutta jos
pennuilla sitä esiintyy, tulisi kiinnittää huomiota muiden
pentujen silmiin.
Tulisi myös selvittää, onko aikaisemmissa pentueissa ollut
harmaakaihia, onko sukulaisissa harmaakaihia, kuoliko pentuja
normaalia enemmän, oliko emo sairas tiineysaikana, annettiinko
sille lääkkeitä ja millainen ruokinta oli.
Juveniili harmaakaihi
Juveniili harmaakaihi alkaa 1 - 6 vuoden iässä. Se
voi olla perinnöllinen, ravinnosta, tulehduksesta, myrkyistä
tai säteilystä johtuvaa. Monissa roduissa juveniili
harmaakaihi on perinnöllinen.
Periytymismekanismista ollaan kirjallisuudessa eri mieltä ja
varhaisemman käsityksen mukaan periytyminen tapahtuisi
dominoivasti (= sairaiden aiheuttama geeni tulee vain toiselta
vanhemmalta ). Aivan viimeaikaiset tutkimukset antavat vahvaa
tukea ns. resessiiviselle periytymismekanismille ( =
sairausgeenin on tultava molempien vanhempien puolelta ).
Juveliili
harmaakaihi alkaa linssin paikallisena samentumana ja sen leviäminen
eli kypsyminen kestää muutamista kuukausista vuosiin.
Molemmissa silmissään juveniilia harmaakaihia sairastavaa
koiraa, jonka silmät ovat muuten normaalit, ei tulisi käyttää
jalostukseen.
Seniili harmaakaihi
Seniili harmaakaihi kuuluu eläimen vanhenemismuutoksiin. Se
alkaa vanhuusiässä ja kehittyy hitaasti.
Muut harmaakaihit
Sokeritaudin aiheuttama veren korkea sokeripitoisuus nostaa
sokeripitoisuutta linssin sisällä. Tästä johtuva linssin
sokeriaineenvaihdunnan häiriö johtaa mykiön nopeaa
samentumiseen
Linssin
kapselin vaurioituminen johtaa nesteen imeytymiseen linssiin ja
äkilliseen linssin samentumiseen. Samentuman koko riippuu
vaurion suuruudesta. Pieni vaurio linssin etuosassa voi parantua
ja samentuma pysyä paikallisena. Silmän muiden osien sairaudet
tai yleissairaudet voivat myös aiheuttaa harmaakaihia.
Harmaakaihin hoito
Linssin keskellä olevan samentuman aiheuttamaa näkökyvyn
heikennystä voidaan lieventää käyttämällä silmäterää
laajentavaa lääkitystä, jolloin koira näkee linssin
kirkkaiden reunojen läpi. Täysin kypsän harmaakaihin ainoa näkökyvyn
palauttava hoito on linssin poisto kirurgisesti.
VERKKOKALVON ETENEVÄ
SURKASTUMINEN eli PRA
PRA:ta on kahta eri muotoa:1)
Perifeerinen PRA 2) Sentraalinen PRA
1) Perifeerinen PRA
Tämä muoto esiintyy molemmissa silmissä, joskin toinen silmä
voi olla toista rappeutuneempi. Tauti on etenevä ja päätyy
usein täydelliseen sokeuteen.
Rappeutumismuutokset esiintyvät aluksi silmäpohjan
reunaosissa, mistä prosessi hitaasti etenee kohti keskustaa.
Silmäpohjan verisuonet kaventuvat ja silmäpohjan heijaste lisääntyy.
Näköhermopää muuttuu valkoiseksi ja ikään kuin kuihtuu. Myöhäisvaiheessa
todetaan laajentunut silmäterä, joka ei reagoi valolle.
Omistaja on usein havainnut koiran näkevän huonommin hämärässä
kuin ennen, toisin sanoen
koira on hämäräsokea. Vähitellen näkö heikkenee myös päivänvalossa.
Omistaja huomaa usein, että sairaan koiran silmät loistavat
kuin " kissansilmät". Näillä koirilla on nk.
tunnelinäkö, toisin sanoen ne löytävät suoraan eteen
heitetyn pallon, mutta eivät sen sijaan löydä sitä, mikäli
pallo joutuu näkökentän ulkopuolelle.
Yleistä on, että sairaille koirille kehittyy toissijainen
harmaakaihi, joka alkaa tietystä osasta linssiä (
postpolaarisesti ) leviten lopulta koskemaan koko mykiötä.
Kun harmaakaihi on kypsä, tapahtuu usein linssin irtoaminen ja
luiskahtaminen etukammioon, joka puolestaan johtaa toissijaiseen
glaukomaan eli viherkaihiin.
PRA-sairaus periytyy yleensä autosomaalisen resessiivisen
geenin kautta, mikä tarkoittaa sitä, että PRA-sairaan koiran
molemmat vanhemmat ovat taudin kantajia, vaikka ne itse
saattavat olla kliinisesti terveitä. PRA:ta on todettu mm.
cockerspanieleilla, tiibetin terrierillä, keskikokoisilla ja kääpiövillakoirilla,
mäyräkoirilla, norjalaisella hirvikoiralla ja noutajilla.
2) Sentraalinen PRA
Tämä on myös molemmissa silmissä esiintyvä ja etenevä
sairaus. Se johtaa aikaiseen näkökentän keskialueen näön
menetykseen, kun sen sijaan äärialueiden näkökyky usein säilyy
pitkään.
Tauti muistuttaa ihmisen retinitis pigmentosaa, joka johtaa
sokeuteen viimeistään 40 vuoden iässä. Sentraalinen PRA
kohdistuu tappisoluihin. Silmänpohjaan alkaa vaeltaa mustia
pigmenttisoluja, joiden suuruus, muoto ja määrä vaihtelevat
suuresti.
Näköhermopää on aluksi normaali, mutta myöhemmin
suhteellisen vaalea ja sen reuna on epäselvä.
Tutkimuksissa nähdään laajentunut silmäterä, joka reagoi
valoon heikosti. Koirat näkevät huonommin kirkkaassa valossa
kuin hämärässä, siis päinvastoin kuin perifeerisessä
PRA:sa.
Koska rappeutuminen alkaa tarkemmin näön alueella, koirat eivät
näen liikkumattomia esineitä.
Sen sijaan ne kyllä näkevät liikkuvia esineitä suhteellisen
hyvin. Koirat näkevät myös huonosti lähelle, joilloin ne
helposti törmäilevät liikkumattomiin esineisiin. Esim. alas
ammuttua lintua koira ei kykene löytämään, eikä se osaa
takaisn paikallaan seisovan ohjaajan luo.
Toissijainen harmaakaihi on harvinainen sentraalisen PRA:n
yhteydessä. Sentraalinen PRA on myös selvästi keskittynyt
tiettyihin koirarotuihin, mm. labradorinnoutaja,
kultainennoutaja, chesapeakelahden noutaja, border collie,
shetlannin lammaskoira, springespanieli ja welsh corgi cardigan.
Yleensä taudin ensioireet todetaan 1 - 5 vuoden iässä.
Periytyvyyttä ei ole täysin selvitetty. Todennäköisesti
periytyvyys tapahtuu dominantin geenin kautta vaihtelevalla
penetranssilla, mikä tarkoittaa sitä, että PRA-sairaus
saattaa ilmetä koirilla, vaikka se olisi saanut tautigeenin
vain toiselta vanhemmistaan.
PRA:ta saattaa esiintyä käytännössä millä koirarodulla
tahansa. Geeni voi yleistyä jonkun paljon käytetyn
siitosuroksen tai nartun jälkeläisten välityksellä ja yhtäkkiä
rodussa alkaa esiintyä runsaasti PRA:ta. Näin kävi esim.
harmailla villakoirilla Suomessa pari vuosikymmentä sitten.
Koska tauti ilmeni vasta aikuisilla koirilla, oli jopa
PRA-sairaita koiria jo ennätetty käyttää jalostukseen